5. Miksi tulkitsemme eri tavoin?

Kulttuurienvälisten väärinymmärrysten taustalla ovat Adlerin (2002, 81 – 91) mukaan mm. seuraavat havaintoihin ja tulkintoihin liittyvät seikat:

Tiedostamattomat kulttuuriset ”kaihtimet” (blinders). Ihmiset eivät ole tietoisia omista otaksumistaan ja niiden kulttuurisidonnaisuudesta. Oma kulttuuri ja viestintä etupäässä sen jäsenten kanssa ei myöskään pakota tutkimaan näitä otaksumia.

Oman kulttuurin tuntemuksen puute. Usein uskotaan, että kulttuurienvälisen kanssakäymisen suurin haaste on vieraan kulttuurin tuntemus. Todellisuudessa oman kulttuurin tuntemus ja sen vaikutuksen tiedostaminen omassa käyttäytymisessä on huomattavasti suurempi haaste. 

Projisoitu samankaltaisuus. Uskotaan, että ihmiset ovat huomattavasti enemmän oman itsensä kaltaisia kuin todellisuudessa ovat. Otaksutaan, että viestintätilanteet ja niiden säännöt ovat samanlaisia. Tällöin otaksutaan, kuvitellaan ja havaitaan samanlaisuutta silloinkin kun kysymyksessä on eroja.

Nurkkakuntaisuus. Projisoidun samanlaisuuden taustalla on tiedostamaton nurkkakuntaisuus. Otaksutaan, että on olemassa vain yksi tapa toimia eli ”minun tapani”. 

Miten stereotypiat voivat kahlita vuorovaikutusta?

Stereotypiat ovat tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia yleistyksiä. Stereotypiat ovat väistämättömiä ja välttämättömiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Niiden avulla hahmotamme maailmaa, ja ne auttavat meitä ennakoimaan ja selittämään toisten käyttäytymistä.

Stereotypiat voivat olla hyödyllisiä tai vahingollisia riippuen siitä, miten niitä käytetään. Tehokkaat stereotypiat antavat ihmisille mahdollisuuden ymmärtää ja toimia uusissa tilanteissa niiden edellyttämällä tavalla. Stereotypioista on etua, jos niistä ollaan tietoisia.

Pitäisi tiedostaa se, että stereotypioista puhuessaan, ihmiset kuvailevat ryhmän normeja eivät tietyn yksilön piirteitä. Stereotypiat ovat kuvailevia ennemmin kuin arvioivia. Niiden tulisi kuvata sitä, millainen tietyn ryhmän edustaja todennäköisemmin tulee olemaan, ei arvioida, onko se hyvä vai paha.

Stereotypioiden tulisi kuvailla mahdollisemman täsmällisesti sen ryhmän normeja, mihin toinen kuuluu. Tiedostettuaan yksilöön liittyvät stereotyyppiset näkemyksensä henkilöllä on valmiuksia kohdata toinen yksilötasolla. Tekemiensä havaintojen ja kokemusten pohjalta henkilö on valmiimpi muuttamaan käsityksiään toisesta henkilöstä. (Adler 2002, 81).

Ks. Chimamanda Adichien tarina.