5. Minä kohtaamisissa

Oma kulttuuri opitaan sosiaalistumisprosessissa. Vasta vieraan kohtaamisessa oma kulttuuri ja erilaisuus avautuvat. (Salo – Lee 1997, 44.) Ihmisellä on lukuisia mahdollisuuksia määritellä itsensä, muodostaa käsitys siitä kuka on. Hän voi määritellä itsensä tietyn ammattiryhmän edustajana, vanhempiensa jälkeläisenä, jälkeläistensä vanhempana, jonkin harrastajaryhmän jäsenenä, tietyn sukupuolen edustajana, jonkin maantieteellisen alueen asukkaana, perheensä jäsenenä, työyhteisönsä osana – listaa voisi jatkaa kai loputtomiin.

Kaikki määreet, joiden kautta ihminen muodostaa käsityksen itsestään, muodostavat yhdessä ihmisen yksilöllisen identiteetin. Identiteetillä ei tarkoiteta kuitenkaan mitään pysyvää, yhtenäistä kokonaisuutta. Eri aikoina ja eri tilanteissa ihminen määrittelee itsensä eri kriteereiden perusteella, ottaa itselleen eri identiteettejä. Identiteetti muotoutuu ja muokkautuu aikaa myöten tiedostamattomissa prosesseissa. Prosessiluontoisuudessaan identiteetti ei koskaan ole valmis tai täydellinen, vaan muodostuu ja muuttuu koko ajan. (Hall 1999.)

Identiteetti luonnollisesti vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen ja siihen, miten viestintätilanteita tulkitaan. Sosiaalinen identiteetti muodostuu mm. rooleista kuten opiskelija, opettaja tai kansallisuus, sukupuoli, etninen ryhmä, sekä toiminnastamme muodollisissa tai epämuodollisissa yhteyksissä. Persoonallinen identiteetti taas muodostuu siitä, minkä koemme erottavan meidät omasta ryhmästämme, persoonallisista ominaisuuksistamme (Gudykunst 1997, 29 -32.)